torstai 9. toukokuuta 2013

Hän, joka haistaa kevään.

Meillä lauletaan kovaa ja korkealta nykyään aika paljon. Niin emäntä kuin Konstakin, rokki pauhaa ja me mukana. Tosin kesällä siirrytään huomaamatta keveämpään kotimaiseen, täytyyhän pellon laidassa iskelmän soida! 

Takaisin asiaan. Konstan laulaminen johtunee Ellin rohkeasta ulkoilemisesta ja siitä jännittävästä keväisestä maailmasta, joka aukeea ulko-ovien takana. Sen kutsu on kova, mutta niin on se maailmakin, kova ja pelottava. Palvelijat ovat ilmeisesti onnistuneet näyttämään Konstalle liikaa niitä pelottavia asioita (harava, kottikärryt, lapio ja näille työn tekeminen) ja valjastelut päätyvät lähinnä niihin itku-potku-raivareihin. Niin, onhan se kovaa kun täällä maalla omassa talossa pitää vähän tehdä töitäkin sen kesän tulemisen eteen, eilenkin todella rankasti kun kesäkukat nostettiin suoraan astioissaan ulos ruukkuihin ja raparperit ja ruohosipuli kaivettiin maahan. Konstalle se kesän tuleminen tuo lähinnä mieleen muistoja viime kesästä ja auringosta... tätä odotellessa!





"Hauuuummmmm..."


"Vähän kyljille väriä...."

4 kommenttia:

  1. Konsta on vaan fiksu kissa: odottaa, että puutarha valmistuu, että hän voi sitten rauhassa nauttia kesän ja palveluskunnan antimista. Pihan kaunistus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin mä vähän luulen että tämä tulee menemään ;)

      Poista
  2. Hauskat kuvat oot napannu :D
    Konsta on komea herra, täällä meidän simskutytöt hihittelee ihastuneena ja lähettää terkkuja pojalle ;)

    Löysin tänne Kasun pieni päiväkirja -blogin kautta, ja näyttää siltä että seurantaan menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ja tervetuloa! Mukavaa kun meidän arjen pienet ilot (valitettavasti joskus surutkin) saavat muitakin hyvälle tuulelle. Se näissä blogeissa on parhautta, jokaiselle löytyy omansa.

      Konsta ehkä hieman punastui kun kerroin terveiset ;)

      Poista