tiistai 9. lokakuuta 2012

Game of Thronesin maisemissa.

Lievittääksemme muuttostressiä, lähdimme viikoksi reissuun juuri ennen loppukauppoja ja muuttoa. 


Mihin siis menimme?
Game of Thronesin maisemiin, Dubrovnikiin, Kroatiaan.


Paikka oli upea ja kuten kuvista näkyy, vanhan kaupungin asukit olivat siellä onneksi suhteellisen hyvinvoivan ja reippaan näköisiä kavereita. Ruokintapaikkoja näkyi ympäri kaupungin.


Tämä veijari kiipeili muurien seinillä, saalisteli mukamas jotakin kunnes pitkästyi ja tyytyi haukottelemaan meille turisteille.


Mukavissa maisemissa täällä sai tassutella...


Joskus piti etsiä sapuskaa roskiksistakin... Onneksi meille riitti kunat paikallisissa ravintoloissa syömiseen ja täytyy sanoa, että merenelävistä pitäville ruoka oli herkullista!




Joskus piti omaa roskista vähän puolustaakin heittämällä pahaa öögaa.



Aamuaurinko nousi kapeiden katujen välistä meidänkin kotikadullemme ja ravintoloiden terasseina toimivia katukivetyksiä pestiin aamutuimaan.  


Tämä veikeä kaveri, joka oli salamaakin (kirjaimellisesti) nopeampi, sinkoili ihmisten jaloissa ravintoloiden terassilla. Yritin sitä maanitella tulemaan luokseni, mutta ei suostunut! Huomasi kai ettei ollut enää ruokaa lautasella... 


Tämä kirjava kisu oli ihanan uimapoukaman vartijana. Ilmeisesti ruoan tarjoilun lisäksi näistä vanhan kaupungin asukeita pidetään huolta leikkaammallakin, sillä useilla terveen näköisillä kisuilla oli napsaistu pieni pala korvan nokasta ilmeisesti kertoakseen, että kissa on leikattu. Korjatkoon joku jos tietää ettei asia ole näin?


Tässä odoteltiin silmä kovana illallista. Pian sieltä jotain nousikin ja kissa singahti saalista kohti vain huomatakseen, ettei se ollutkaan kaupan. Pöh.



...miehet töissä...


Vanhan kaupungin porteilla pitää olla siistinä.


Ja kun Dalmatiassa oltiin niin pitihän siellä olla dalmatialaisiakin!


Tätä kuvaa piti maanitella kauan, viimein sieltä vieno hymy saatiin.



Linnut 
by crazy cat lady


Välillä piti levätä.


Kissojen lisäksi vanhassa kaupungissa pyöri koiria, huomattavasti vähemmän tosin ja monet tulivat jo viikon aikana tutuiksi. Kuvaan kanssani pääsi reissumme koirabestis, Harrison, jolla oli muuten maailman upein ja sympaattisin alapurenta ikinä!


Niin joo... Ja missä siis meidän kaverit Elli ja Konsta oli tänä aikana? Tämä on se asia, joka jännitti reissun suhteen ehkä eniten... Koska oltiin aikalailla viikko pois, päädyimme varaamaan ensimmäisen kerran hoitolapaikan. Molemmille oli varattuna oma yksiö, Ellille ulkotarhalla. Yksiöt sitten yhdistettiin ja ruokailujen ajaksi laitettiin taas omiksi huoneiksi. Hyvin siellä oli kuulemma mennyt eikä katkeruutta ollut havaittavissa kun palasimme joten sain huokaista helpotuksesta... Olisihan se taas pitänyt tietää, että tämäkin oli varmasti allekirjoittaneelle kovempi pala kuin kisuille!

5 kommenttia:

  1. Olipa kiva juttu,varsinkin kun siellä näytti kissoilla olevan asiat ok. Jotenkin olen luullut että kulkureilla olisi aina asiat hullusti. Muutenkin mukavan tuntuinen kaupunki ja kiva että hoitolassa meni hyvin:)

    VastaaPoista
  2. Olin kyllä kaikinpuolin hyvilläni matkakohteesta, paikka oli muutenkin hyvin siisti ja kotoisa, pieni ja tunnelmallinen. Suosittelen. Samoin voinen suositella hoitolavaihtoehtoa toisekin kissoilleni :)

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus kissanäkökulmasta. Minä taisin olla kahden vanha kun kävimme Dobrovnikissa, silloin maan nimi oli Jugoslavia ja sitähän ei enää ole...

    Hyvännäköisiä kissoja, pakko myöntää. Yleensähän se taitaa olla ettei noista niin välitetä, rähmät silmillä saavat laihoina kuljeskella.

    VastaaPoista
  4. On kyllä kauniita kissoja - hienoa, jos niillä on siellä vähän paremmat oltavat. Turkissa olivat aika rähjäisiä.

    Tuntematon kohde, jota on joskus harkittu. Jospa joskus...

    VastaaPoista
  5. Pirjon jutun innoittamana osittain tätä kirjoittelin. Jäi harmittamaan kun se vanha blogisi kadotti kuvat enkä koskaan nähnyt niitä Turkin kissoja :) Dubrovnikia voin kyllä kaikinpuolin suositella! Onhan noita kisuja tullut kuvattua muissakin matkakohteissa... Ehkäpä joskus kaivelen arkistoja ja palaan blogissa niihinkin paikkoihin!

    VastaaPoista