Northern Lights - lähes keskikesällä!

Kyllä vain, Northern Lights kesäkuisessa Kokkolassa!

Lauantai 9.6.2012

Kysessä siis FINTICAt:n ensimmäinen näin pohjoinen näyttely ja eiköhän me oltu mukana. Orifame kotipesän Senja sai sai meidät innostumaan meille uudenlaisesta näyttelykokemuksesta. Mukaan lähdimme luottavaisin mielin, sillä tukijoukot olisi vahvat. Senjan lisäksi mukana olisi FINTICAt konkari Heidi Strömberg ja Orifame Aurinkokuningas. Pakkohan meidän oli päästä ottamaan oppia!

Senjalla mukana oli jokin aika sitten kotipesästä muuttanut ÄLLÄT pentueen Orifame Leikillään. Pikkunen Kiippu tyttö, kaunis kuin mikä... Kiipun lisäksi tuplasturdin eli paritalon toisessa päässä asusteli ja näyttelypöydällä hurmasi Uuden-Seelannin tuontikomeus Moko, jonka moni innokas pääsi Kokkolassa ensimmäistä kertaa tapaamaan (allekirjoittanut yhtenä niistä). Kiipun kanssa ollaankin jo tavattu helmikuisella Jyväskylän näyttelyreissulla, neiti oli vain saanut huomattavasti siitä tapaamisesta mittoja lisää! 

Hmmmm. Tuomaria huvittaa kun meidän jätkällä on askaa....Toisella kertaa samaisella pöydällä Konsta kuitenkin ilmeisesti hurmasi jo muillakin kuin kovaäänisillä puhetaidoillaan, kun sai häkkiin mentäessä tuomarilta pusun!

Wau mikä kissa, mikä koko ja mitkä kuviot. Orifame AurinkoKuningas. Jos herran menestystä ihan vähän valoitetaan niin kissahan on mm. viime vuoden TICA tuloksissa pohjoiseuroopan kolmanneksi paras itämainen lyhytkarva kastraatti. Tuttavien kesken Amadei kuiskaili tuomareille hiljaa ja kauniisti.... miauu.

"Hmph, en nyt enää niin tästä venyttelystä välittäisi...

"...mut nää on mun huudit näissä mä viihdyn!"

Joo-o. Viihtyhään tuo, kun vaan saa paikoin näyttää reviirinpuolustustaitonsa kevyesti föönaamalla. Kuuluu Vääää ja Kääää kun Konsta kitalaki punaisena loistaen sturdin suulta huutelee. Kauemmas ei nyt uskalla huudella... ei edes vieraisiin pöytiin.

Hieno on. Ja hieno on profiilikin.

Hönöillen taas näyttelyn päätökseen. Konstan komeillessa vielä viimeiseen otteeseen tuomaripöydällä, oli kimpsut ja kampsut kerätty ja jätkä pääsi lepäilemään. Majapaikassa Elli odottelikin ja pesi äkkiä pois Konstasta näyttelypäivän oudut hajut ja maut.

Hienosta näyttelykokemuksesta sopii kiittää Senjaa ja Heidi sekä tietysti Nalitnan Heidi Anttilaa, joka oli tehnyt suuren työn näyttelyn toteuttamiseksi. Illalla kissojen palvelijat palkitsivat itsensä jumalaisella ruoalla, intialaisen ravintolan Mango Chicken oli suoraan sanoen... niin uskomattoman hyvää ettei sitä voinut sanoin kuvailla! Jälkiruoaksi vielä lisää mangoa pirtelön muodossa ja maisemien katselua kauniissa vanhassa kaupungissa.

Sunnuntaina näyttelykissa lepäsi ja vuorossa oli Ellin päivä. Ellin toiveohjelmassa oli ulkoilua joten tämä toteutettiin pikku avustajien toimesta. 

Paikoin kantoapukin oli tarpeen!

Välillä piti vaania ohi meneviä lenkkeilijöitä. 

Majapaikkan suuntaan sitten palattiinkin juoksujalkaa!

Kesäviikonloppuja on selkeästi liian vähän. Näyttelyviikonlopun aikana olisi saanut festata preerialla, kun Vaasassa järjestettiin oma pieni festari. Ehkä ensi vuonna siellä mukana... Tulevana viikonloppuna kissat saavat yön seudun lomaa palvelijoistaan, kun ihmisväki humppaa ja rokkaa Törnävällä. Tarkoitus olisi siis nähdä Provinssirockissa tärkeimpänä Eläkeläiset ja Nightwish. Sitten onkin jo juhannus... NOHUHHUH. Ja töitäkin pitäisi tässä välissä tehdä. JaksaaJaksaa, onhan kesä!

Mukavia kesäpäiviä kaikille!

Vänttiset CATwalk - meidän takapihalla!

Kyllä vain! Ne ovat saapuneet!

Jo tovin odotetut - isolla kokoonpanolla tilatut - suoraan kotiin toimitetut - kotimaiset

Design from Finland ja avainlippu tunnuksin merkityt poronnahkaiset Vänttiset eli 

valjaat à la Arja's art!

(http://www.arjasart.fi/)

"Ai näilläkin pääsee ulos?"

Valinnanvaikeus oli suuri, sillä värivalikoimaa on niin laajasti. Yhteistyössä värianalystien kanssa löysimme kuin löysimmekin molemmille kissoille omat värit. 

Konsta oli helpompi:

- siamilainen = siniset jopa turkoosihtavat silmät

- sininaamio

Kyllä vain, Konstan väri oli selkesti turkoosi, tarkemmin sanottuna syvä turkoosi.

"Joko mennään testaamaan?"

Ellille mietittiin jopa naisellisempia vaihtoehtoja, mutta koska me ollaan aikamoisia jätkiä koko sakki niin Ellin väriksi valitsin hienosti hopeatiikerin raitoihin soveltuvan vaalean harmahtavan. Arjalta löytyi vielä uusi väri paletista, jota meille ehdotti ja valitsimme suosituksesta sen meille sävyksi! Väri oli täysinappivalinta ja sopii neidille oikeen tyylikkäästi.

Valjaiden pukeminen osottautui haastavammaksi kuin vanhoissa tuplarenkulamalleissa, sillä päät piti saada pujotettua aukosta. Pienen ihmettelyn jälkeen molemmilla oli kuitenkin valjaat komeasti päällä ja olimme valmiit takapihan CATwalkiin!

Elli testasi vajaiden soveltuvuuden käytännön pihatöihin; 

rikkaruohojen kitkeminen ruohosipulin juurelta sujui mallikkaasti!

Rentoutuminen ja kesän nuuskuttelukin onnistui uusissa valjaissa.

Huippumallimainen katse kaukaisuuteen (lintulintuLINTULINTU!!!). No, kukapa sen sanoo mitä siihen kuvan onnistumiseen vaaditaan...

Näiltä kavereilta onnistuu myös yhteiskuvat!

Ja sitten oltiinkin jo valmiita tältä päivältä. Kesä ei ollutkaan enää niin huippulukemissa kuin viikonloppuna. Ei se mitään, pian taas uudestaan, nyt tuli kamera"miehellekin" jo hieman kylmä.

Vaasan yksikkö on siis kaikinpuolin tyytyväinen! Konsta yritti sisätiloissa olla vielä niin avulias, että olisi itse ottanut valjaat poiskin joten niissä on jo pari komeaa rei'itysjälkeä konduktöörimme käsittelystä. Onneksi nahka on mainio materiaali tähänkin paheeseen. Kyllä näissä tamineissa kehtaa suunnata kuononsa kesän mukanaan tuomiinsa rientoihin!

Kotikisat!

Mahtavuutta. Saatiin kotikisat Vaasaan ja puitteet oli mitä parhaat kun käytössä oli Botniahalli Mustasaaren puolella! Itse osallistuttiin yhden päivän verran ja siinä olikin taas actionia tarpeeksi. Lauantaiaamuna startattiin tuohon muutaman kilometrin päähän ihan varmoina siitä, että puolet tavaroista on unohtunut kun saatiin lähteä näin vaivattomasti liikkeelle. Olimme Konstan kanssa Lone Lundin viimeinen arvosteltava väri joten saatiin ottaa aamusta rennosti kahvitellen, vierustoverien kanssa höpötellen ja shoppaillen. Konstan henkilökohtaiset fanitkin saapuivat puolen päivän aikaan, olivat tulleet Kokkolasta saakka!

"Jos täältä vähän kurkkais..."

Olimme Lonella ensimmäistä kertaa tuomaroitavana. Konstan rentous oli taas kadonnut kun päästiin pöydälle... Tuomari jutteli kauniisti herralle, joka väävätti ja vastaili kita ammollaan takaisin. Valitettavasti kameramiehemme oli kotona joten todistusaineistoa tästä rääväsuusta ei ole tuomaroinnissa. Saimme kuitenkin jäädä tuomarin parhaan valintaan heti perään ja nuoriherra ei venyillyt ihan niin komeasti kuin kanssakilpailijat ja toinen komeista seychelleistä vei voiton. Tällä olikin sitten paneelissa vastassa upea Feonorian Enterprise eli Ukko, johon oli jo Jyväskylän näyttelyissä tutustuttu häkinkiinnitystouhuissa (en ota valtuuksia tämän tarinan kertomiseen), ja Ukko vei voiton. Upeita kastraatteja molemmat - kurnau! Joskus olisi mainiota päästä paneeliin, jotta näkisi miten Konsta käyttäytyy assarien käsissä. Velipoika Pekkohan on siellä monesti pyörähtänyt voittoja mukanaan myös tuoden ja Pekolla tämä kaikki sujuu niin rennosti, erilainen on tuo koko sininen naamioveljeensä verrattuna.

"Siis mitä!? Tuolla hengaillaan valjaissa ihan tosta noin vaan ja vielä julkisella paikalla!"

"Näin hienosti mä uskallan, kattokaa kaikki!"

Arvostelusetelissä oli kohteliaasti kirjoitettu yleisvaikutelmasta "talkative". Hmmm. Muuten vanhoja tuttuja kommentteja mm. iso poika pitkillä jaloilla varustettuna, isot ja avoimet korvat sijoittuvat hyvin, värissä hyvä kontrasti ja muutoinkin hyvä kuntoinen kissa. Serti sieltä tulla napsahti, ensimmäinen premiorina!

Päivän hienoin juttu taisi kuitenkin olla kaikki hemmottelutavara mitä näyttelyistä rahalla sai. Orifamelan Riston esimerkistä mallia ottaen meillekin ostettiin oma iso kickeroo höpöheinäpotkulelu. Pikkufanit saivat auttaa valinnassa ja kävivät katsomassa Konstaa välillä häkin luona ja siellä se kuulemma "riehuu ja potkii". Kickeroo oli varmaankin syy käytökseen. 

"Tällä mut palkittiin hienosti näyttelemisestä.
Ota nyt jo se kuva että saa riehua!"

"Mitäs tuolla taas..."

"Siis mitä, mun naapurissa on kotikissa, miksei Elli oo täällä mun kanssa?"

Suurin suosio kickeroolle kuitenkin koitui vasta kotona. Allekirjoittanut ei edes malttanut lähteä pizzaa hakemaan ja näyttelyskumppakin sai odottaa jääkaapissa, kun Elli pisti pystyyn kunnon shown höpöheinäpötkylän kanssa. Täytyy sanoa, että kylläpä vain nämä vanhat osaa! 

Ja olisitte nähneet Ellineidin silmät seikkailun jälkeen, kissa oli kyllä ihan kuutamolla!

Itse hullukissanainen on kuluttanut tämän päivän shoppaillen. Saldona jopa itseään yllättäviä asioita, kiitos WhiteTrashDiseasen Natan. Kyllä näistä blogeista vaan on hyötyä. Näin lauantai-illan huumassa uskaltautuu kysymään, että pitäisiköhän hullun kissanaisen laajentaa blogitarinointia ja esitellä jopa itsensäkin kuvien kera?

Hauskaa lauantai-iltaa kaikille! 

Täällä karvalapset on syötetty ja mies on pelaamassa (tai siis nyt jo saunomassa) joten voin tehdä mitä huvittaa, niimpä kuuntelen musiikkia ja nautin.

Vappulomanen!

Vapun ja isännän valmistumisen kunniaksi -mitä nämä asiat sitten ikinä lienevätkään- oli meillä vapun aikaan neljän päivän lomanen. Perjantaina saatiin Vaasaan kylään vanha tuttu, bernipoika Kapa! Kapalle oli varattuna kovasti ohjelmaa omistajiensa riemuksi, sillä kissaleikkien lisäksi kalenterissa oli treffit Espanjanvesikoirapennun Niilon ja Walesinspringerspanieli Ullan kanssa. Kai niillä treffeillä oli ihan kivasti mennyt, kun Kapa nukkui kauniisti koko yön ja antoi Konstankin vähän pomottaa...

Lauantaina kun Kapa suuntasi kuononsa seuraaviin pippaloihin, pakkasimme me auton ja aloimme piiiiitkän matkan 

(Konstan koko matkan mittainen sivuhuomatus: "VäääääääÄÄÄÄÄÄÄÄ!")

 kuulemma mökille.

"No haloo Konsta, ihan tuttu mesta, täällä me oltiin kesälomallakin pitkä tovi!"

Elli kotiutui hetkessä ja otti tuntumaa maastoon. Konstan sen sijaan piti juosta häntä suorana pitkin mökkiä, terassia ja pihaa huudellen "missamaoooooooooon".

Jossain vaiheessa alkoi ulkoleikit ollakin jo molempien mieleen. Oli kyllä eri hauskaa päästä ulos palvelijoiden mukana ilman talutinta. Konstaltakin se sujui oikeen mallikkaasti, kun jätkä lähinnä kulkee vierellä ja palaa viereen käskystä.

"Kattokaas vaan mitä mäki siellä opin. Terotin kynsiä ihan oikeeseen puuhun! Ja oisitte nähny
miten mä vähä niinku kiipesinkin puuhun... Ainakin 40 senttiä korkeelle!"

"Ja mitkäs ihmeet nää nyt sitte on!!?"

"No haloo taas Konsta... Ne on ne pitkospuut, jotka tänne viime kesänä naputeltiin! "

Joo, on se vielä se sama kaveri vaikka ulkokissalle jo haiseekin, pakko mennä siis
pikkuhiljaa sisälle, täällähän alkaa  tulla ihan landeks.

Päivisin palvelijat saattoivat jättää meidät lepäilemään kaikessa rauhassa ja poistuivat eväsreppunsa kanssa johonkin luonnon helmaan. Taisivat kuulemma vähän eksyäkin jollain reitillään... kjehkjeh.

Vastaan tuli mm. tälläinen jälki maassaolleessa puunrungossa. Mikäs tämä sitten on?
Ei täsmännyt kotikissan eikä siamilaisen tassun kokoon.

Onneksi eivät retkeläiset nälkään kuolleet vaikka reitiltään eksyivätkin. Mukana kun oli isosti
evästä ja henkinen puoli  saikin evääksi komeita maisemia.

Sinä välin mökillä Konstalla oli omat taistelunsa...

vastustajana lampaanvillainen viltti. Emme vielä tiedä ottelun lopputulosta.

Sen sijaan tämän ottelun voitti selkeästi talja, ilmeisesti lammasta sekin. Kumpainenkaan kissoista ei suostunut tassullaankaan astumaan tämän karvan päälle. Ei vaikka yritimme kääriä ne taljaan taikka leikittää... Talja 1 - Kissat 0.

Ottelu jatkukoon seuraavalla lomalla.

Eikä me ihan yksin oltu siellä Kolimajärvellä. Meidän rannassa kävi hengailemassa joutsenia ja sorsiakin. Valkoisia valaita siellä ei vielä nähty, sillä palvelijat eivät voineet käydä pulahtamassa järvessä.

Alla pakolliset vappukuvat. JiiHaa, meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Ehdottomasti kuitenkin vappulomasen parasta antia oli hyvä ruoka ja kauneusunet, ilmeisesti myös palvelijoiden mielestä, kun eivät mokomat nousseet aamulla kukonlaulun aikaan antamaan sapuskaa! Että ei nyt ihan täysin mikään 5 tähden loma, kun aamupala oli myöhässä joka aamu...